Iso G

Gradu. Se on se sana, joka jo fuksivuonna kuulosti tosi pelottavalta. Että joku ihan valtava tutkimus pitää tehdä, vähän niin kuin kirjoittaa kirja, hui kamala! Fuksivuonna tosin oli vielä kaukana tulevaisuudessa se hetki, kun asiaa piti ihan tosissaan alkaa ajatella. Kandidaatintutkielmaa tehdessä tuntui, että no ei se gradukaan ehkä ihan niin paha asia ole. Kandikin valmistui ihan ajallaan ja ajoittain sen tekeminen oli jopa ihan kivaa välillä.

Gradun tekeminen menee vähän sellaisissa sykleissä. Ensin on semmoinen kamala epätoivo, että ei tule mistään mitään ja varmasti en mitään osaa ja kaikki lähteet on huonoja ja mikä mun aihe nyt edes olikaan, sekin taitaa olla ihan tyhmä ja ihan on hanurista koko gradu. Sitten jossain vaiheessa loksahtaa palaset kohdalleen ja tulee sellainen kunnon flow-kokemus, että hei mä osaan tän, tiedän mitä teen ja teen sen hyvin jeijjeah. Siinä vaiheessa muuten kannattaa ihan vimmatusti edistää sitä gradua, koska eipä aikaakaan, niin se epätoivo iskee taas eikä mistään tule mitään. Tällä hetkellä meneillää on taas kerran tämä epätoivovaihe. Aivot tuntuu olevan teflonia, ja niissä ei järin pitkään mikään ajatus pysy, ainakaan tarpeeksi kauan, että ehtisin sen vaikkapa raapustaa ylös. Sitten kun ehtii vihdoin keskittyä ja uppoutua, loppuukin aika kesken ja perhe vaatii huomiota, ja takaisin asiaan pääsee vasta siinä vaiheessa, kun vireystila on täysin väärä. 

On siis vähän hankala yhtälö tämä lusmuus luontaisena ominaisuutena yhdistettynä rajalliseen aikaan. Keväällä grdun on kuitenkin oltava valmis, koska silloin on tarkoitus valmistua, eikä se ole mahdollista, ellei se gradukin ole valmistunut.