keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Sadepäivän ilo

Oli vähän synkkiä päiviä heinäkuuksi tuossa, kovin syksyisää jopa. Normaalisti olisi varmaan kyrpinyt, mutta eipä tällä kertaa. Päästiin nimittäin kokeilemaan heti tositoimissa uutta välikausihaalaria, jonka onnistuin nappaamaan alesta. Se haalari on nimittäin ihana. Aina välillä sitä löytää sen sisäisen materialistinsa ihan kunnolla, ja jotenkin kummasti se nykyään projisoituu Mukulan kautta pääasiassa.



Kyllähän se sinänsä pärjäisi jollain halvemmalla ja rumemmallakin haalarilla, tunnustettakoon se kuitenkin. Vaan kun minulle tulee niin hyvä mieli, kun se on niin suloinen ja värikäs. Ulkoillaan yleensä joka päivä vähintään kerran säästä riippumatta, koska muuten Mukula hakkaa ulko-ovea ja vinkuu ja murisee, eikä sitä kovin mielellään kuuntele. Lisäksi se nukkuu paremmin, jos ollaan ulkona oltu. Kuitenkin noina synkkinä syksyisinä heinäkuun päivinä taidettiin ulkoilla vähän keskivertoa enemmän jopa, ihan vaan kun tykkäsin niin katsella tuota haalaria. Aika sekopäistä, mutta todistanee, että kyllä tuo oli hintansa väärti. Minulla on vähän semmoista kaamosmasentuneisuustaipumusta aina pimeinä vuodenaikoina, joten jos mikään saa sen synkän ja kolean ajan tuntumaan siedettävämmältä, niin se on vain positiivista.


Onhan se äiti-ihmisten välikausihaalarihypetys välillä vähän koomistakin kyllä. Ja vaikka niin kovin omalla mielenterveydelläni onnistuinkin perustelemaan tämän meidän hankinnan, niin onhan se myönnettävä, että ihan yhtä koominen olen minäkin. Mutta onhan sillä jälleenmyyntiarvokin, jos se säilyy ehjänä, niin kuin nuo laadukkaat haalarit yleensä säilyvät. Tosin sellaista minä en kyllä käsitä, että hankitaan muksuille hienot ja kalliit tekniset ulkovaatteet, mutta sitten juuri sellaisissa olosuhteissa, missä niitä teknisiä ominaisuuksia tarvittaisiin, laitetaankin joku halvempi kakkoshaalari, ettei se hieno haalari nyt vain mene likaiseksi ja jälleenmyyntiarvo kärsi. Minäkin kyllä yleensä Mukulan pieneksi jääneet vaatteet myyn pois, koska siten saa vähän kaappitilaa vapaaksi ja pystyy rahoittamaan uusia (tai uusia vanhoja) rytkyjä, mutta ei kyllä kuulu minun filosofiaani mitenkään päin semmoinen, että jotain vaatetta ei saisi käyttää missään potentiaalisesti sotkuisessa toiminnassa jälleenmyyntiarvon säilymisen takia. Eikä me niin kovasti kyläilläkään, että sitä varten tarvitsisi erikseen jotain kyläilyvaatteita olla, joten aika juntisti Mukula pukeutuu samoihin vaatteisiin oli sitten missä tahansa. Ehkä sitä ihan kivointa paitaa en laita, jos tiedän sen syövän aamiaiseksi mustikoita, vaan harvapääaivoilla joskus laitan silti, kun tajuan, ettei olisi kannattanut, vasta siinä vaiheessa, kun hinkutan tahraa sappisaippualla.


Kameranani toimii tätä nykyä vain tuo Lumian kamera, kun Mukula teki oikealle kameralle jotain ja sillä otetuista kuvista tulee ihan omituisia. Mutta enpä minä mikään vuoden valokuvaaja muutenkaan kyllä ole. Turha siis odottaa mitään semmoista kovin visuaalista blogia. Tai mitään erityisen mielenkiintoisia postauksia, tämmöisiä jorinoita vain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti